Syöpä kukkarossa
"Nyt keskityt vain itseesi ja paranemiseen." Näin vakavasti sairastunutta usein ohjeistetaan. Mutta entä jos raha-asiat herättelevät yön tunteina ja apteekin kassalla miettii, mistä voi säästää, että saa lääkkeet maksettua, kirjoittaa Minä, syöpä ja työ -hankkeen työelämäkoordinaattori Marketta Liljeström.Syöpään, kuten moneen muuhunkin vakavaan sairauteen sairastuminen voi olla kokonaisvaltaisesti elämää mullistava kokemus. Sairastuneena joutuu sietämään epätietoisuutta ja epävarmuutta. Vaikka elämänkriisi voi auttaa kirkastamaan omia päämääriä elämässä, sietokyvyn rajoja voivat koetella niin rankat hoidot ja elämän eri osa-alueille ulottuvat vaikutukset: syöpä voi haastaa ihmissuhteita, vaikeuttaa työnhakua ja muuttaa tulevaisuuden suunnitelmia. Harvemmin ennen sairastumista tulee ajatelleeksi, että se voi myös ravisuttaa taloutta – onhan meillä ”ilmainen sairaudenhoito” ja sosiaalietuudet. Suomessa pienituloinenkin saa hyvää syövänhoitoa, mutta tulojen pieneneminen yhdistettynä sairauden mukanaan tuomiin uusiin kuluihin kuluttaa nopeasti puskurirahastoa, jos sellaisen on ennen sairastumistaan onnistunut kasaamaan.
Jopa joka kymmenes pitkäaikaissairas lykkää lääkkeiden ostamista taloudellisista syistä.
Neljän potilasjärjestön teettämä selvitys vuodelta 2018 kertoi, että jopa joka kymmenes pitkäaikaissairas lykkää lääkkeiden ostamista taloudellisista syistä. Syöpään sairastuneiden keskusteluissa pohditaan näitä samoja asioita. Ihmiset pohtivat sitä, onko varaa palata töihin osa-aikaisena. Maksukattojen sitominen kalenterivuoteen on asia, johon tarvitaan pikaisesti muutos. Nykyisessä mallissa vaikeassa asemassa ovat loppuvuodesta sairastuneet. Moni joutuu lisäksi hankkimaan itsehoitolääkkeitä, joista koituvat kustannukset voivat olla hyvinkin korkeita, mutta jotka ovat välttämättömiä toimintakyvyn säilymisen kannalta.
Talousasiat koetaan helposti hyvin henkilökohtaisiksi. Jopa ryhmissä, joissa ihmiset kertovat sairaudestaan hyvin avoimesti, koetaan talousasioista keskusteleminen usein kiusalliseksi. Toisaalta kyse voi olla häveliäisyydestä ja kulttuuriimme liittyvästä rahasta puhumattomuuden perinteestä. Toisaalta ajatellaan, että rahan pitäisi olla ”vain rahaa” terveyden ja elämän rinnalla.
Todellisuus on se, että rahaa on ajateltava silloinkin, kun voimat eivät siihen riittäisi. Jos sinulla, hyvä lukija, on tiukkaa taloudellisesti syövän vuoksi, pyydä rohkeasti apua sairaalan sosiaalityöntekijältä, Syöpäjärjestöjen etuusneuvonnasta, Takuusäätiöltä tai vaikkapa potilasjärjestöiltä! Syöpään sairastuneille työikäisille löytyy ohjeita osoitteesta syopajatyo.fi. Kaikkia asioita avun pyytäminen ei ratkaise, mutta kannattaa kartoittaa ne pienetkin helpotukset.
Marketta Liljeström
työelämäkoordinaattori, Minä, syöpä ja työ -hanke
syopajatyo.fi