Neljännesvuosisata rahapelialalla – pelinhoitajasta järjestötoimijaksi

Myyrmannissa, Vantaan Myyrmäessä sijaitsevassa kauppakeskuksessa, räjähti pommi perjantai-iltana 11. lokakuuta 2002. Olin juuri muuttanut pääkaupunkiseudulle ja jatkanut opiskeluaikaista työtäni pelinhoitajana ja asiakaspalvelijana Vantaan ja Espoon pelisaleissa. Pommin räjähtämishetkellä olin iltavuorossa Tikkurilan pelisalissa, josta yritimme soittaa Myyrmanniin. Kukaan ei vastannut. Jälkikäteen kuulin kollegoiltamme, ettei kukaan heistä tai pelisalin asiakkaista ollut onneksi loukkaantunut räjähdyksessä. Pommi räjähti samalla käytävällä, mutta kymmenien metrien päässä. Kollegoillani oli ollut kuitenkin haastavaa saada eräs asiakas pois pelikoneelta. Tila oli täynnä savua ja lasinsiruja ja hälyttimet huusivat, mutta asiakas jatkoi pelaamista. Hän ilmoitti, että peli oli kesken.

Rahapelihaitat ovat moninaisia

Myyrmannin pommiräjähdyksestä on kulunut jo yli 20 vuotta, mutta palaan siihen silloin tällöin ajatuksissani. Olen kertonut tarinan koulutuksissa elävän elämän case-esimerkkinä. Oma olettamukseni jälkikäteen on, että Myyrmannin pelaaja-asiakas oli jo niin syvällä rahapeliongelmassa, ettei välittänyt lähistöllä tapahtuneesta räjähdyksestä.

Rahapelihaitat koskettavat ihmistä ja hänen lähipiiriään monella eri tavalla. Liiallinen rahapelaaminen voi vaikuttaa kielteisesti ihmisen elämän eri osa-alueisiin kuten talouteen, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, työhön ja opiskeluun sekä sosiaalisiin suhteisiin. Joku saattaa olla tarkka rahankäyttäjä arjessaan ja valita aletuotteita ostoskoriinsa, mutta tilipäivän tullessa pelata koko palkkansa hetkessä nettikasinoissa.

Myös rahapelaajan läheiset kokevat haittoja ja tarvitsevat tilanteeseen apua ja tukea. Joka viidennellä suomalaisella on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan läheinen, joka pelaa liikaa. Kohtasin itsekin pelinhoitajana silloin tällöin läheisiä, jotka etsivät pelisalista kauppareissulla pelaamaan jäänyttä puolisoaan. Rahapelaamisen ikärajan nosto 18 vuoteen yli kymmenen vuotta sitten poisti onneksemme ostoskärryissä päiväuniaan nukkuvat tai vanhempiaan odottavat lapset pelisaleista.

Rahapelihaittoja ehkäisevää työtä tarvitaan edelleen

Vuosituhannen vaihteessa rahapeliongelman ehkäisy ja tutkimus sekä hoito-, apu- ja tukipalvelut olivat vielä lapsenkengissä meillä Suomessa. Nykyään hoito- ja tukipalveluita on olemassa, rahapelihaittojen tunnistamiseen ja puheeksiottoon koulutetaan ammattilaisia, uusia tukimateriaaleja kehitetään ja aihetta tutkitaan monesta eri näkökulmasta. Arpajaislaissa määritelty 18 vuoden ikäraja ja uusimpana muutoksena pakollinen tunnistautuminen ovat vähentäneet lasten ja nuorten rahapelaamista. Silti meillä on edelleen paljon tehtävää, ja rahapelihaittoja ehkäisevä työ on otettava huomioon myös tulevaisuudessa.

Ongelmallisesti rahapelaavia suomalaisia on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan yli 100 000 ja riskitasolla rahapelaavia lähes 400 000. Nykypäivän rahapelikoukut löytyvät useimmiten netistä, ja verkossa pelataan koko ajan enemmän. Erityisesti nuoria aikuisia houkutellaan nettikasinoiden pariin, ja heihin on kohdistettu Poliisihallituksen mukaan laitonta rahapelimainontaa sosiaalisen median ja verkkopalveluiden kautta.

Rahapeliongelmat ovat yleisimpiä juuri nuorten aikuisten keskuudessa, ja esimerkiksi sisäministeriön asettama esiselvitystyöryhmä nostaa raportissaan 18–24-vuotiaat nuoret aikuiset haavoittuvassa asemassa olevaksi ryhmäksi, johon kohdistuvaa markkinointia on tärkeää rajoittaa. Nettirahapelit aiheuttavat monille ongelmia ja velkaantumista, kuten esimerkiksi peliongelmissa auttavan Peluurin tuoreessa, vuoden 2022 vuosiraportissa kerrotaan.

Kokemukset pelinhoitajana innostivat pelihaittojen ehkäisyyn

Oma kiinnostukseni rahapeliongelmien ehkäisyyn sai kimmokkeen kokemuksistani ja havainnoistani rahapelialan asiakaspalvelussa. Pelinhoitajatyöni sivussa opiskelin yhteisöpedagogiksi ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Opiskeluajan työ innosti minua tutkimaan aihetta hieman syvemmältä: sosiaalipedagogiikan gradussani vuonna 2007 tutkin nuorten aikuisten ongelmallista rahapelaamista pelihistoriatarinoiden kautta. Moni tutkittavista kertoi aloittaneensa rahapelaamisen jo lapsena tai varhaisnuorena.

Viimeisten 15 vuoden ajan olen työssäni sosiaalialan järjestöissä ja oppilaitoksissa pohtinut miten voimme ehkäistä rahapelihaittoja. Ehkäisevään työhön on kuulunut esimerkiksi rahapelihaittoihin liittyvien – myös uusien – ilmiöiden seuraamista, osaamisen kehittämistä ammattilaisia ja opiskelijoita kouluttamalla, tiedon lisäämistä eri kohderyhmille kansalaisviestinnässä, kampanjoissa ja tapahtumissa, monialaista yhteistyötä erilaisissa verkostoissa ja yhteisöissä – myös arvokkaiden kokemusasiantuntijoiden kanssa, yhteiskunnallista vaikuttamista ja niin edelleen. Työ jatkuu edelleen, vaikka olen siirtynyt ehkäisevän päihdetyön järjestöstä EHYT ry:stä talousongelmia ehkäisevään järjestöön.

Rahat pelissä pureutuu rahapelaajien ja läheisten taloushaittoihin

Nykyisessä työssäni Takuusäätiön ja Sosped-säätiön yhteisessä Rahat pelissä -hankkeessa tuemme, opastamme ja koulutamme rahapelihaittoja kokeneita ja rahapelihaittoja työssään kohtaavia aikuisia. He voivat olla ammattilaisia, rahapelaajia ja heidän läheisiään, mutta liian tarkkaa tai rajattua määritelmää kohderyhmälle emme halua tehdä. Tärkeintä on oma kokemus rahapelihaitoista. Yhtenä tärkeänä tavoitteena työssämme on rahapelaajien ja heidän läheistensä minäpystyvyyden ja toimijuuden vahvistaminen sekä heidän äänensä kuuluviin saaminen myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Toivon, että voimme ehkäistä rahapelihaittoja mahdollisimman paljon ennalta tai ainakin vaikuttaa siihen, etteivät ne pääse syvenemään. Kuka vain meistä voi kohdata ja kokea rahapelihaittoja sekä pelaamiseen liittyviä taloushaittoja. Taloushaitat voivat pahimmillaan lamauttaa henkilön täysin tai saada pelaamaan entistä enemmän. Puhumalla ääneen näistä asioista voimme purkaa ilmiöön liittyvää stigmaa.