Käteinen raha – naurettavaako?
Mitä, jos lompakko pankkikortteineen unohtuu useiden kilometrien päähän kesämökille? Maija Isakssonille, Takuusäätiöstä, kävi näin. Vannoutunut pankkikortin käyttäjä joutui opettelemaan uuden, tai pikemminkin palauttamaan mieleen vanhan, maksutavan.”Meillä ei käy käteinen”, totesi myyjä minulle, kun yritin maksaa ostoksiani kolikoilla. Maksoin ostokseni lopulta puhelimella ja aloin sen jälkeen miettiä, kuinka monta kertaa maksaminen on minulle viime päivinä ollut uuden (tai vanhan) opettelua. Unohdin nimittäin rahapussini pankkikortteineen kesämökille ja jouduin opettelemaan elämään käteisellä rahalla.
Kotona minulla on ollut tapana pitää käteiskassaa siltä varalta, että esimerkiksi lapsilleni tulee äkillinen tarve ostaa vaikkapa kaupasta jotakin silloin, kun en itse ole kotona. Onneksi käteiskassa oli olemassa nyt, kun palasin mökiltä kotiin ilman rahapussia. Olen kokenut, että pieni vararahasto käteisenä tuo turvaa sekä itselleni että alakouluikäisille lapsilleni. Suomen Pankki onkin linjannut käteismaksamisesta muun muassa niin, että käteinen tulisi hyväksyä maksutapana kansalaisten kannalta merkittävissä palveluissa. Eli vaikka kortti unohtuisi mökille tai häiriö maksuliikenteessä sattuisi omalle kohdalle, niin silloin saa kuitenkin hoidettua välttämättömät ostokset seteleillä ja kolikoilla.
Yhä harvempi maksaa käteisellä
Euro ja talous -julkaisun mukaan käteisen käyttö maksuvälineenä on merkittävästi vähentynyt viime vuosina. Käteisen rahan käyttämisestä ei kuitenkaan ole tarkkaa tilastotietoa, koska siitä ei jää samanlaista digitaalista jälkeä kuin esimerkiksi korttimaksusta.
Olen tottunut maksamaan koko aikuisikäni ostokseni kortilla, enkä ole käteistä kantanut rahapussissani. Mielestäni on kätevää, kun rahaa on mukana kortin muodossa. Käteisen nostaminen on tuntunut minusta turhalta työvaiheelta. Ja nykyään riittääkin kauppareissulle mukaan pelkkä puhelin, kun maksut hoituvat monissa paikoissa sujuvasti myös sillä. En ole mielipiteeni kanssa yksin. SPACE-tutkimuksen mukaan 45% kyselyyn vastanneista kuluttajista ilmoitti, että he käyttivät sähköistä maksutapaa, koska se on kätevämpää kuin käteisellä maksaminen.
Kannatan kuitenkin käteismaksun mahdollisuutta sitä haluaville ja tarvitseville. Esimerkiksi lapsille ja vanhuksille on oltava siihen mahdollisuus. Lisäksi olen työssäni huomannut, että rahan konkreettinen hypistely ja ojentaminen kassalle tuo aivan eri tunteen kuin se, että vilauttaa maksupäätteelle korttia. Rahan arvon hahmottaa paremmin silloin, kun sen näkee. Monille käteismaksu on hyvä tapa hahmottaa omaa rahankäyttöään.
Kumpi on naurettavampaa tarjota käteistä vai kysyä, käykö käteinen?
Koska olen ollut kortti-ihminen niin pitkään kuin muistan, olen hyödyntänyt lähes aina automaattikassoja. Niiden kautta pääsee yleensä nopeammin ulos kaupasta kuin jonottamalla palveleville kassoille. Tällä viikolla olen joutunut peruuttamaan automaattikassalta pois muutamia kertoja, kun olen muistanut, että minulla onkin vain käteistä, joka ei automaatille kelpaa. Käteisen rahan reipas väheneminen näkyy myös myyjien käyttäytymisessä. Viime päivinä on käynyt jo usean kerran, että myyjä kassalla on osoitellut minulle maksupäätettä ja odottanut, että vilautan korttia. Kun olen kertonut, että maksan setelillä, on vastaus ollutkin usein nihkeä; no kyllä sekin sitten käy.
Tulin varovaisemmaksi käteismaksajaksi eilen, kun törmäsin siihen, että käteistä rahaa ei joissakin paikoissa oteta lainkaan vastaan. Kun sitten second hand -liikkeessä kysyin, käykö teille käteinen, alkoi takanani jonottava nainen nauraa ääneen. Onko naurettavaa tarjota edelleen käteistä rahaa? Vai onko vielä naurettavampaa kysyä, käykö käteinen?
Maija Isaksson
projektipäällikkö, Vuokra-asukkaiden talousongelmien ehkäiseminen (ASTA) -hanke, Takuusäätiö