Ennen Jonna häpesi velkaantumistaan, nyt hän haluaa tarinallaan auttaa muita

Kuin otsaan olisi painettu mustalla leimasimella sana velkaantunut, siltä Jonnasta tuntui. Hänelle oli aina sanottu, ettei elämässä pidä haksahtaa kulutusluottoihin. Ehkä velkaantuminen juuri siksi hävettikin niin paljon. Syyt siihen, miksi luottoon turvaudutaan tiukassa rahatilanteessa, ovat moninaiset – niin oli Jonnallakin.

Jonna oli koulukiusattu. Kolme vuotta kestänyt piina ammattikoulussa oli henkistä väkivaltaa.

– Ei tarvitse saada köniinsä, jos sanotaan jotain sellaista, joka jää loppuelämäksi mieleen, niin kuin minulle on käynyt. Sen ei tarvitse olla kuin yksi sana, Jonna kertoo.

Jos Jonna vastasi oppitunnilla vähänkin väärin opettajan kysymykseen, hänelle naurettiin. Kun Jonna käveli ulkona koulun jälkeen, hänen peräänsä huudeltiin. Huutelu jatkui vielä netissä.

Kun hirveitä sanoja kuuli kaikkialla, niistä tuli totuuksia, joihin alkoi itsekin uskoa.

– Minulla on edelleen huono itsetunto. Välillä mietin, pystynkö koskaan hyväksymään itseäni, koska on kiusattu niin paljon.

Toinen ammattikoulututkinto Jonnalta jäi kesken oppimisvaikeuksien ja kiusaamisen takia. Toisen puutarha-alan tutkinnon hän sai suoritettua loppuun, mutta jälkikäteen hän on miettinyt, olisiko keskiarvo ollut parempi, jos häntä ei olisi piinattu kolmea vuotta putkeen. Osa opettajista yritti puuttua kiusaamiseen, osa ummisti silmänsä.

– Olisin toivonut, että kiusaamiseeni olisi puututtu paljon enemmän. Ehkä silloin ei olisi tullut näitä traumoja.

Koulukiusaaminen on jättänyt jälkiä, joista Jonna toipuu edelleen kymmenen vuoden jälkeenkin.

– Välillä tuntuu, että jaksaako eteenpäin. Onneksi se on aina ollut sellainen ohimenevä asia. En ole halunnut luovuttaa.

Avoimena kokemuksistaan

Vuonna 2018 Jonnalle diagnosoitiin reuma. Pari vuotta hän sinnitteli päivittäisten ja jatkuvien kipujen kanssa. Lääkärit eivät ottaneet Jonnan kipuja tosissaan, koska hänellä oli taustallaan masennusta ja ahdistusta. Kipujen ajateltiin kuuluvan psyykkiseen oirehdintaan, vaikka Jonnan suvussa on useita reumadiagnooseja.

– Olin 26-vuotias, kun lopulta sain diagnoosin. Lääkärit varmaan ajattelivat, ettei minulla voi olla reumasta johtuvia kipuja, koska olin niin nuori vielä. Reumani kuuluu myös harvinaisimpiin reumoihin, sitä ei voi verikokein todistaa.

Kivut ja masennus vaikuttivat työhyvinvointiin. Jonna teki puutarha-alan töitä, mutta uupumus ajoi hänet irtisanoutumaan. Sen jälkeen Jonna siirtyi hyllyttämään elintarvikkeita ruokakauppoihin. Hänen piti herätä kukonlaulun aikaan. Juna lähti aamu neljältä, töissä oli oltava kuudelta aamulla. Aikaiset herätykset, jatkuvat kivut ja uupumus aiheuttivat noidankehän, Jonnan oli pakko jäädä sairauslomalle.

– Se oli aikamoinen oravanpyörä ennen kuin reumalääkitys alkoi auttaa. Kivut vaikuttivat mieleen ja toisinpäin. Kyllä edelleenkin huomaan, että jos tulee kovia kipuja, niin olen herkkä mielialanvaihteluille, Jonna kertoo.

Viime vuoden loppukeväästä Jonnan ammattiliitto oli ruuhkautunut hakemusten tulvasta. Saattoi kulua yli kuukausi ennen kuin Jonna sai rahat tililleen. Selviytyäkseen hän ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin nostaa lainaa.

– En olisi muuten pärjännyt niin niukoilla tuloilla. Samaan aikaan piti poistaa viisaudenhammas ja myös kissani tarvitsi eläinlääkäriä. Ei ollut ketään, joka olisi voinut auttaa minua.

Kun liiton rahat loppuivat, Jonnan oli lopetettava velkojen maksaminen, muuten rahaa ei enää olisi jäänyt elämiseen.

– Oli kova paikka, kun ymmärsin, että velat menevät ulosottoon. Masennuin tosi pahasti ja aloin syyttämään itseäni.

Jonna häpesi tilannettaan, eikä siksi uskaltanut puhua velkaantumisesta kenellekään useampaan kuukauteen. Hän tunsi olevansa muita huonompi ihminen. Terveydenhuollossa kiinnitettiin huomiota hänen pahoinvointiinsa ja alettiin miettiä syitä voimistuneen masennuksen takana. Silloin Jonnan oli pakko kertoa omalle hoitajalleen velkaantumisesta.

– Hän sanoi, etten saisi hävetä asiaa, enkä syyttää itseäni. Moni muukin ihminen velkaantuu, en ole ainoa. Tuntui hyvältä, että hän ymmärsi ja kannusti minua.

Hoitajan empaattinen suhtautuminen auttoi siihen, että Jonna pääsi yli häpeän tunteestaan. Jonna rohkaistui hakemaan Koulutettujen Kokemusasiantuntijoiden koulutukseen. Sen jälkeen hän on kiertänyt puhumassa niin tukihenkilöiksi kouluttautuville kuin mielenterveys- ja päihdetyön opiskelijoille.

Silti Jonnalla on joka kerta kokemuksistaan kertoessaan pieni pelko siitä, että kuulija tuomitsee hänet. Niin ei kuitenkaan ole koskaan käynyt. Sen sijaan hänen rohkeuttaan on kehuttu.