Kuka valitsee ruuat lautasellesi?

Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Pantzar pohtii blogitekstissä, miten ihmiset saadaan tekemään parempia valintoja sekä itsensä että ympäristön kannalta.

Meidän työpaikkaruokalamme suljettiin pari viikkoa sitten. Kyseessä on ravitsemuksellinen ja ekologinen tappio, joka kirpaisee niin itseäni kuin montaa muutakin. Helsingin, ellei jopa Suomen, edistyksellisin työpaikkaravintola on poissa.

Tappio on toki maailman tasolla mikrotasoa, mutta koska kyseessä oli edistyksellisin ruokala, jonka palveluita olen käyttänyt, koen tärkeäksi jakaa edes jotakin sen hienosta muotoilutyöstä eteenpäin. Siitä kun on opittavaa niin taloudellisen kuin ekologisenkin kestävyyden kannalta.

Kun tulin Takuusäätiöön töihin 2012, kyseinen ravintola oli ruokala muiden joukossa. Ruoka oli parempitasoista kuin monessa paikassa ja maisemat ikkunasta ylivoimaisen hienot, mutta muutoin ei mitään ihmeellistä.

Otin asioidessani päivittäin aina linjaston alkuun laitetulle pienelle lautaselle ensin salaattia ja menin sen jälkeen maksamaan. Sitten siirryin lämminruokalinjastolle ja silmät kiiluen lastasin isommalle lautaselle rahoille vastinetta lämpimien proteiinien ja lisukkeiden muodossa. Kerta toisensa jälkeen huomasin ottaneeni ahneuksissani liikaa ruokaa (erityisesti sitä rahalle vastineeksi otettua proteiinia). Mutta kun äiti on opettanut, että: ”Ruokaa ei jätetä”, ahdoin kaiken kupuuni. Ei erityisen terveellistä.

Parin vuoden ruokailujen jälkeen kaikki alkoi vähitellen muuttua ravintolan ovelan muutostyön kautta. Ensin poistettiin erilliset salaattilautaset ja tilalle tuli yhden lautasen taktiikka. Järkytyin. Lämpimät ruuat ja salaatit uhkasivat mennä lautasella sekaisin. Onneksi uudet lautaset olivat suorakaiteen muotoisia, joten saatoin järjestää salaatin toiseen ja lämpimän ruuan toiseen reunaan ja rakentaa niiden välille ”rajavyöhykkeen”. Mutta yhtä paljon ruokaa ei lautaselle vaan enää mahtunut kuin aiemmin. Oliko minut siis tällä tavoin saatu syömään vähemmän, terveellisemmin ja samalla myös vähennettyä mahdollista hävikkiä?

Seuraavaksi ravintolan kassa tuotiin ovensuuhun ja rahastettiin ennen ruuan ottamista. Maksoin aterian ja ryhdyin taas silmät kiiluen kokoamaan rahoille vastinetta ja nälälle taltuttajaa. Lautanen täyttyi jo salaattilinjastolta – ja hups! Salaattia olikin enemmän kuin ennen ja lautasilla vähemmän tilaa, kun siirryttiin lämpimän ruuan pariin. Salaatin ja kasvisravinnon määrä lautasella lisääntyi vaivihkaa ja söin terveellisemmin sekä ilmastoystävällisemmin. Hävikkiinkin meni ylipäänsä vähemmän, kun ruokailijoitten lautasille ei enää mahtunut ruokaa ”yli tarpeen”. Ja mitään muuta ei tehty, kuin vaihdettiin lautaset ja kassan paikka.

Hävikin määrä väheni, kun ihmisten lautasille päätyi useammin vain se, minkä he söivät.

Kolmantena uudistuksena korvattiin suorakaiteen muotoiset lautaset pienemmillä, pyöreillä. Kukaan ei edelleenkään kieltänyt ottamasta ruokaa niin paljon, kuin haluaa, mutta sitä vaan mahtui lautaselle vähemmän. Jos jäi nälkä, sanottiin että: ”Lisää voi hakea.” Suurimmalle osalle riitti se, mitä lautaselle mahtui ensimmäisellä kerralla. Hävikin määrä väheni taas, kun ihmisten lautasille päätyi useammin vain se, minkä he söivät. Eikä tullut niin helposti syötyä liikaa, vaan terveellisemmin ja ilmastoystävällisemmin.

Kenenkään valinnanvapautta ei rajoitettu. Kenellekään ei saarnattu terveellisestä tai ilmastoystävällisestä syömisestä. Keneltäkään ei kielletty mitään. Tehtiin vain helpommaksi ja todennäköisemmäksi valita itselle, ilmastolle ja myös ravintolabisnekselle edullisempia tuotteita sopivassa määrin.

Syöminen on talous- ja ilmastovalinta

Syöminen vie suuren osan suomalaisten kotitalouksien varoista ja samaan aikaan, sillä on merkittäviä ilmastovaikutuksia. Ihmiset tekevät mielellään hyviä ruokavalintoja, kunhan se tehdään helpoksi – ja vaikutukset ovat suuria.

Etsiessäni ruokatauolla lounaspaikkaa, päädyin puolen kilometrin päässä olevaan kasvisravintolaan. Siellä ruuan hinta määräytyi painon mukaan. Näin asiakas todennäköisesti ottaa vain sen, minkä syö. Hävikki näytti ainakin olevan vähäistä. Erinomaista tuuppaamista!

Syödessäni tuossa ”kilohintaravintolassa” mieleeni tuli entinen helsinkiläinen ravintola, jossa lautaset punnittiin ravintolasta poistuttaessa ja lautaselle jätetyn ruuan painon mukaan maksettiin sakko. Erinomaisen hyvä idea palautettavaksi käyttöön sekin, eikä vain työpaikkaruokaloihin, vaan kaikkiin ”seisovan pöydän” ravintoloihin. Sellaisella alkaisi olla jo merkittäviä ilmastovaikutuksia.

Väitän, että ajattelemalla ja muotoilemalla uudelleen erilaisia toimintatilanteita saavutetaan usein merkittävämpiä tuloksia kuin tiedon lisäämisellä, kunhan muutoksia tarkastellaan kokonaisuuden tasolta. Jos vaikka kolmen ruokailijan lautasilla saadaan kasvisravinnon määrää suhteessa eläinproteiineihin muutettua 30 %, on vaikutus lähes sama, kuin että yksi heistä ryhtyisi vegaaniksi. Jos samalla vielä saadaan vähennettyä merkittävästi ruokahävikin määrää, ovat ilmastovaikutukset suuria. Kuulin lähiaikoina väitteen, että yksi biojätteeseen heitetty ruisleipäpala on hiilijalanjäljeltään pahempi juttu kuin esim. vihannesten pakkaaminen muovipussiin. Ei ihan pikkuasia tämä ruokahävikki.

Taloudenhallinta noudattaa helppouden logiikkaa

Myös rahataloudessa ihmiset valitsevat helpoksi tehdyt ja oman logiikkansa mukaan sopivimmat tuotteet. Harvat tahallaan ylikuluttavat omaan maksukykyynsä tai luonnonvaroihin nähden. Huonojen talousvalintojen taustalla on usein toivottomuus ja näköalattomuus – vaikeus valita ja nähdä parempaa vaihtoehtoa tai pidemmälle. Useimmat pikavipitkin otetaan loogisin perustein, sopivimpina ratkaisuina ongelmaan. Pikavippifirmat ovat taas tehneet tuotteensa mahdollisimman helpoiksi valita.

Tulevaisuus on muotoiltava uudelleen

Meiltä vaikuttajilta ja asiantuntijoilta 2020-luku vaatii kykyä tarkastella ja ajatella uudella tavalla sitä, miten ihmiset toimivat ja tekevät valintojaan. Arki pitää muotoilla tukemaan hyviä ja helppoja valintoja.

Seuraavan hallitusohjelman kirjoittajien tulisi ottaa johtavaksi se periaate, että palvelut muotoillaan siten, että ihmiset tekevät todennäköisemmin itsensä ja ympäristön kannalta parempia valintoja!

Juha A. Pantzar
Toimitusjohtaja
Takuusäätiö