Onko positiivisesta luottorekisteristä ihmeidentekijäksi?

Keskellä maailmanlaajuista pandemiaa ja eurooppalaista turvallisuuskriisiä eduskunta on käynyt maaliskuun alussa myös lähetekeskustelua ns. positiivisen luottorekisterin perustamisesta ja käyttöönotosta. Positiivista luottorekisteriä on selvitetty ja rakennettu viranomaistyönä nyt jo muutaman vuoden ajan, ja jos kaikki menee, kuten on laskettu, se voisi olla käytössä vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla.

Monessa keskustelussa positiivinen luottorekisteri on noussut jo lähes ratkaisijan maineeseen, mitä tulee suomalaisten kotitalouksien ongelmavelkaantumiseen. Onkin ennustettavissa, että sillä tulee olemaan merkittävä rooli tulevaisuuden kotitalousluottomarkkinoiden tasapainottamisessa. Mutta siltikään siitä ei yksin ole ihmeidentekijäksi.

Mikään väline tai uudistus ei taida sinällään tuoda ratkaisua kotitalouksien velkaongelmien taustalla olevaan perimmäiseen tekijään, eli haluun tai tarpeeseen kuluttaa. Ongelmavelkatilanteiden taustalla on paljon ihan ymmärrettäviä ja inhimillisiäkin tekijöitä, mutta silti perusongelma on kerta toisensa jälkeen sama. Rahaa on kulutettu enemmän, kuin oma maksukyky olisi sallinut.

Suuressa osassa tapauksia kyse taitaa olla kuluttajan vaikeudesta hahmottaa omaa taloudellista tilannetta ja sen myötä tehtyjä epäsuotuisia valintoja. Ja lähes yhtä usein kyse taitaa olla siitä, että luotoista on etsitty ratkaisuja aikaisempiin talousongelmiin. Valitettavasti lisäluototuksen seurauksena ongelmat yleensä pitkällä aikajänteellä itseasiassa vain pahenevat.

Ei mikään pikaratkaisu

Positiivinen luottorekisteri tuo epäilemättä helpotusta tilanteisiin, joissa luottolaitokset tulevat myöntäneeksi rahoitusta maksukyvyttömyystilanteessa oleville ihmisille ikään kuin “tietämättään”. Ehkä se tulee myös vaikuttamaan positiivisesti siihen, että velkaongelmat eivät pääse enää eskaloituman yhtä suuriksi kuin nykyisin. Mikään nopea pikaratkaisu kansakunnan velkaongelmiin positiivinen luottorekisteri tuskin on. Muutos ottaa varmasti useita vuosia, mutta se kannattaa tehdä. Kysymys on enemmän ja vähemmän siitä, minkä mittaisia askelia sen avulla on mahdollista ottaa ja ovatko ne oikean suuntaisia. Jos positiivisen luottorekisterin tuloksena luotoista aiheutuvat maksuhäiriöt vähenisivät vaikka 200 000 kappaletta, olisi muutos valtava. Ja silti meillä olisi edelleen melkein 200 000 maksuhäiriöistä ihmistä. Ja sekin olisi ihan tosi paljon. Mutta silti se olisi tavoittelemisen arvoista.

Positiivinen luottorekisteri vie velkaongelmien isoa kuvaa oikeaan suuntaan, mutta on ihan varmaa, että jotkut kokevat siitä myös haittaa. Useita velkaongelmatilanteita se ei kykene estämään muutoin kuin ehkä siten, että tulevaisuuden velkaongelmat jäävät kokoluokaltaan sellaisiksi, että ne voidaan useammin vielä jotenkin kohtuullisesti ratkaista. Osan nykyisistä luotonhakijoista se sulkee luottopalvelujen ulkopuolelle. Toivottavasti kuitenkin siten, että jatkossa ulkopuolelle jää yhä useammassa tapauksessa vain sellainen henkilö, joilla ei oikeasti ole maksukykyä. Valitettavasti laina ei koskaan voi olla ratkaisu rahanpuutteeseen ihmiselle, joka ei sitä kykene maksamaan takaisin.

Toki on myös tärkeää, että pienituloisillakin on jatkossa mahdollisuus oman maksukykynsä mukaisiin luottoihin. Toivottavasti tähän kehittyy myös uusia tuotteita. Tai esim. sosiaalisen luototuksen volyymi saadaan oikeasti merkittävälle tasolle myös investointiluototuksen suhteen.

Juha A. Pantzar
toimitusjohtaja
Takuusäätiö